Range-ahdistusta

Pääsinpä kokemaan range-ahdistusta minäkin. Se tapahtui vaimon Leafilla, jota lainasin työreissulle, kun hän tarvitsi isompaa akkua omaan reissuunsa. Minulla oli muutaman päivän työmatka, jota varten ajoin lentokentälle ja sieltä takaisin. Suunnittelin jättäväni Leafin lataukseen reissun ajaksi, mutta kentälle saapuessani totesin kaikkien latureiden olevan varattuna. Ei siis auttanut muuta kuin jättää auto sinne ilman latausta. Tässä vaiheessa ei huolettanut, koska kotimatkalla minulla kyllä olisi aikaa ladata ja matkalla on kaksi chademo-laturia, joista saisin virtaa. 

Kentälle tullessani akussa oli varausta 48 %. Sitä kuitenkin söi auton lämmittäminen matkani aikana, koska autossa oli vaimon itselleen ajastamat lämmitykset aamulla ja iltapäivällä päivittäistä työmatkaa varten. Kotimatkalle lähtiessäni varausta oli 38 %, eli ihan kivasti kuitenkin, jolla laskin pääseväni hyvinkin latureille. En kuitenkaan huomioinut pakkasta. Kentälle ajaessani oli plussan keli, ja kotimatkalla oli 10 astetta pakkasta. Tämä söi rangen silmissä. Tähtäsin Hyvinkään ABC:lle, jossa on Rechargen laturi. Pahaksi onnekseni sekin oli varattu, ja latausaikaa tiedustellessani lataaja sanoi juuri tulleensa ja arvioi, että hänellä menisi noin 40 minuuttia. En halunnut jäädä odottamaan, joten tarkistin matkan Riihimäen Sittarille K-lataukseen. Sinne oli 10 km, ja rangea oli 16 km, joten sähkö riittäisi. Lähdin siis K-latausta kohti. 

Tässä vaiheessa alkoi hikoilu. Range väheni vieläkin nopeammin kuin matka taittui. Menin suosiolla motarilta pienemmälle tielle ja tiputin nopeuden 60 km/h:iin. Jossain vaiheessa rangearvio meni viivaksi, ja akun varausmittari hupeni kohti nollaa vauhdilla. Viimeiset kilometrit ajoin enää 40:ä. Lämppäri oli tietysti pois päältä. Perille päästyä akkumittari näytti 1 % ja range näytti viivaa. Onneksi laturi oli vapaana, joten sain auton ottamaan virtaa. Kävin Sittarilla sillä välillä, ja puolessa tunnissa olikin tullut kivasti varausta akkuun. Loppumatka meni sitten ilman suurempaa draamaa. 

Iitu sai odottamani päivityksen marraskuussa, eli nyt siinä ohjelmistoversio 2.3. Hirveästi uutta ei minusta tullut, mutta etäyhteyden pätkiminen korjaantui. Päivityksen jälkeen puhelimella on aina saanut autoon yhteyden. Jotain iloa siitäkin siis oli. Lisäksi vaikuttaa siltä, että järjestelmä käynnistyy nopeammin startin jälkeen. 

Muuten autoilussa ei ole ollut isompia ihmeellisyyksiä. Iitu on mukava auto myös pakkasella. Esilämmitys lämmittää auton nopeasti, ja asetuksista olen laittanut niin, että myös ratti ja istuimet lämpiävät valmiiksi. Kylmässäkin lähtö on siis miellyttävää. Lämppärin auto-asento toimii hyvin, eli auto on juuri niin lämmin tai kylmä kuin haluaa. 

Kylmyys näkyy toki auton kulutuksessa. Sähkölasku oli lokakuussa 2,70 €/100 km ja marraskuussa 2,45 €/100 km. Lokakuussa laskua nosti Kajaanin reissumme, jossa latasin kaupallisista latureista normaalia enemmän. Marraskuussa tällaisia latauksia tuli muutama, mutta koska ne kaikki olivat K-latauksessa, josta saan tällä hetkellä -50 % alennuksen, ne eivät juurikaan lisänneet kilometrikohtaista kulutusta. Kaikki kustannukset huomioiden autoilu maksoi marraskuussa 0,25 €/km. Kuukaudessa tuli ajettua 3170 km.